KKO 1930 I 68. Isä on alaikäiselle pojalleen, jonka holhooja hän oli, vastikkeettomasti luovuttanut irtainta omaisuutta (auton). Riita luovutuksen pätevyydestä.

Toivo Einar Rafael Laamas-vainajan konkurssipesän kanteesta Oulun RO päät. 16/12 1929 lausui selvitetyksi, että Toivo Einar Rafael Laamanen oli lokakuussa 1928 ostanut itselleen Nash-Standard mallisen henkilöauton, joka n:olla O. 1464 oli rekisteröity hänen nimiinsä, minkä vuoksi ja kun ei oltu näytetty, että tämä auto laillisen luovutuksen kautta olisi siirtynyt Niilo Johannes Laamaselle, joka oli ottanut sen hallintaansa, RO velvoitti Alma Laamasen, Niilo Johannes Laamasen holhoojana, ja Lauri Järven, hänen uskottuna miehenään, luovuttamaan mainitun auton Toivo Einar Rafael Laamasen konkurssipesälle.

Anna Laamanen ja Lauri Järvi hakivat muutosta.

Vaasan HO (hovioik.neuvos Taxell sekä asessorit Grönroos ja Saxén) tuom. 23/5 1930: ei muutosta.

KKO (presidentti Pehkonen sekä oikeusneuvokset Serlachius, Kannel ja Sainio) tuom. 5/11 1930 katsoi tosin selvitetyksi, että sittenkuin Toivo Einar Rafael Laamanen oli 25/7 1929 tullut puheenaolevan auton omistajaksi, hän oli samana päivänä vastikkeetta luovuttanut sen alaikäiselle pojalleen Niilo Johannes Laamaselle.

Mutta kun Toivo Einar Rafael Laamanen oli tällöin ollut Niilo Johannes Laamasen lakimääräinen holhooja eikä oltu väitettykään uskotun miehen Toivo Einar Rafael Laamasen eläessä Niilo Johannes Laamasen puolesta ottaneen vastaan sanottua lahjaa, eikä kysymyksessä olevan auton omistusoikeus näin ollen ollut laillisesti siirtynyt Niilo Johannes Laamaselle, KKO katsoi, ettei oltu esitetty syytä muuttaa sitä lopputulosta, johon HO oli tuomiossaan johtunut.

(Oikeusneuvos Erikson katsoi tosin selvitetyksi, että Toivo Einar Rafael Laamanen, ostettuaan kauppias J. P. Romulta 14/10 1928 laaditulla kauppakirjalla kysymyksessä olevan automobiilin ehdoin, että omistusoikeus autoon, joka kauppatilaisuudessa erinäisellä vuokrakirjalla luovutettiin Laamasen hallintaan ja hänen käytettäväkseen, siirtyisi Laamaselle kauppahinnan tultua täydelleen suoritetuksi, oli keväällä 1929 luvannut lahjoittaa kosketellun auton pojalleen Niilo Johannes Laamaselle sekä että kauppias Romu, sittenkuin Toivo Einar Rafael Laamanen oli 25/7 1929 Romulle täysin maksanut auton hinnan, oli myyntikirjalla samalta päivältä luovuttanut omistusoikeuden autoon Niilo Johannes Laamaselle, Toivo Einar Rafael Laamasen edustamana. Koska kuitenkin ylläkerrotun ehdon perusteella omistusoikeus autoon oli äskenmainittua myyntikirjaa tehtäessä jo siirtynyt Toivo Einar Rafael Laamaselle ja sama myyntikirja siis oli mitätön, sen vuoksi ja kun vastoin konkurssipesän kieltoa näyttämättä oli jäänyt, että Toivo Einar Rafael Laamanen olisi eläessään luopunut auton käyttämisestä ja siirtänyt sen Niilo Johannes Laamasen hallintaan, eikä täyttänyt ylläsanottua lahjan lupausta, niin ja koska Niilo Johannes Laamanen siis ei ollut oikeutettu pitämään autoa hallinnassaan, oikeusneuvos yhtyi KKO:n lausunnon lopputulokseen.)