KKO 1931 II 322. Annettu 11.6.1931. Väinö Iivari Heinänen --epärehellisyys. Heikki Siimon Lepola, Indian Harbour nimiseltä paikkakunnalta Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa, oli Jämsän KO:ssa lausunut, että, sittenkuin Ohion liittovaltioon kuulavan Trumbullin maakunnan siviiliasiain tuomioistuin Heikki Siimon Lepolan vaimon, myös Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa asuvan Eriika Lepolan vaatimuksesta 29/6 1926 antamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä oli julistanut Heikki Siimon ja Eriika Lepolan 10/7 1909 päätetyn avioliiton Heikki Siimon Lepolan tekemän aviorikoksen perusteella puretuksi sekä oikeuttanut Eriika Lepolan elatusavukseen Heikki Siimon Lepolalta saamaan, paitsi muuta, tämän nimellä Kansallis-OsakePankki nimisen pankkilaitoksen Jämsän pitäjässä sijaitsevaan konttoriin talletetut 57,608 markkaa 76 penniä korkoineen ja määrännyt sanotun pankkilaitoksen Eriika Lepolalle tai hänen määräämälleen maksamaan nuo varat, Eriika Lepola oli 4/5 1927 KO:ssa vaatinut, että Väinö Iivari Heinänen, jonka KO oli määrännyt Heikki Siimon Lepolan uskottuna miehenä valvomaan tämän oikeutta puheenalaiseen talletukseen, edellä kerrotun 29/6 1926 annetun päätöksen perusteella velvoitettaisiin Eriika Repolalle suorittamaan mainitut 57,618 markkaa 76 penniä korkoineen. Kun kosketeltu avioeropäätös, joka oli syntynyt Heikki Siimon Lepolaa kuulematta tai tämän edes tietämättä avioeroasian vireillä olosta tuomioistuimessa, ei ollut häntä Suomen kansalaisena sitova hänen täällä olevaan omaisuuteensa nähden, eikä sama päätös muutoinkaan Suomessa perustanut Eriika Lepolalle mitään saamisoikeutta Heikki Siimon Lepolan Helsingin kaupungissa asunut valtuutettu, saatuaan tiedon kerrotusta, Eriika Lepolan vireille panemasta jutusta, oli laatinut ja Heinäselle lähettänyt edellä esitetyt kanteen vastustamisperusteet sisältävän kirjoituksen Heinäsen käytettäväksi Eriika Lepolan kanteen vastustamiseksi, mutta Heinänen oli, huolimatta siitä, että hän oli ennen jutun esille tuloa saanut sanotun kirjoituksen, jättänyt sen KO:lle esittämättä ja myöntänyt Eriika Lepolan kanteen oikeaksi, minkä myönnytyksen perusteella KO oli sanottuna 4/5 1927 julistamallaan päätöksellä, joka, Heinäsen siihen tyydyttyä, oli saanut lainvoiman, velvoittanut Heinäsen Eriika Lepolalle luovuttamaan kysymyksessä olevat, Kansallis-OsakePankin Jämsän konttoriin talletetut KO:n lausuman mukaan 57,608 markkaa korkoineen. Väinö Iivari Heinänen oli sitten seuranneen kesäkuun 8 p:nä mainitusta pankkilaitoksesta Eriika Lepolan valtuuttaman asiamiehen kanssa nostanut sanotut varat korkoineen yhteensä 61,414 markkaa 18 penniä ja luovuttanut ne Eriika Lepolan asiamiehelle. Tämän vuoksi ja kun Väinö Iivari Heinänen oli kerrotulla myönnytyksellään, jonka hän oli tehnyt Eriika Lepolaa auttaakseen, saanut aikaan, että KO oli Eriika Lepolan muutoin lakiin perustumattoman kanteen hyväksynyt, sekä, laiminlyömällä ajoissa ilmoittaa jutun päättymisestä Heikki Siiman Lepolan valtuutetulle, aiheuttanut sen, että KO:n päätös oli päässyt lainvoimaiseksi, Heikki Siimon Lepola oli vaatinut, että Heinänen, joka siten oli uskotunmiehen toimessaan tahallansa matkaan saattanut Heikki Siimon Lepolalle vahinkoa, tuomittaisiin siitä rangaistukseen ja velvoitettaisiin Heikki Siimon Lepolalle korvaamaan aiheuttamansa vahinko 61,414 markkaa 18 penniä korkoineen mainitusta kesäkuun 8 p:stä 1927. KO 2/7 1928 lausui tosin selvitetyksi, että, sittenkuin KO oli määrännyt Heinäsen uskottunamiehenä valvomaan Heikki Siimon Lepolan oikeutta puheenalaisessa, Eriika Lepolan Heinästä vastaan vireille panemassa oikeudenkäynnissä, niin Heinänen, jutun tultua KO:ssa esille, oli edelläkerrotun avioeropäätöksen johdosta vastoin Heikki Siimon Lepolan valtuutetun Heinäselle antamia ohjeita myöntänyt Eriika Lepolan kanteen oikeaksi sekä että KO oli Heinäsen myönnytyksen perusteella lainvoiman saaneella päätöksellä velvoittanut Heinäsen uskotunmiehen toimessaan Eriika Lepolalle luovuttamaan sanotut talletetut rahat korkoineen, mitkä varat korkoineen yhteensä 61,414 markkaa 18 penniä Eriika Lepola oli seuranneen kesäkuun 8 p:nä nostanut; muta koska esiintyneisiin asianhaaroihin nähden ei voitu katsoa, että Heinänen mainittua uskotunmiehen tehtäväänsä kerrotuin tavoin toimittaessaan olisi tahallansa saattanut Heikki Siimon Lepolalle vahinkoa, KO hylkäsi kanteen ja velvoitti Heikki Siimon Lepolan korvaamaan Väinö Iivari Heinäsen oikeudenkäyntikustannukset. Turun HO 25/4 1930 lausui selvitetyksi, että, sittenkuin KO oli määrännyt Väinö Iivari Heinäsen puheen alaiseen uskotunmiehen tehtävään sekä Heinänen, Eriika I,epolan toimitettua Heinäselle samojen varojen Eriika Lepolalle luovuttamista tarkoittaneen haasteen, oli Heikki Siimon Lepolan Helsingissä olevalta, Heinäsen tieten lainoppineelta valtuutetulta ennen tuon jutun esille tuloa vastaanottamastaan kirjoituksesta saanut tietää, ettei Heikki Siimon Lepola kirjoituksessa esitetyillä, edelläkerrotuilla perusteilla tunnustanut Eriika Lepolan vaatimaa oikeutta kysymyksessäoleviin varoihin eikä niin muodoin ollut suostuvainen samoja varoja Eriika Lepolalle luovuttamaan, Heinänen oli niin hyvin mainittuun kanteeseen vastatessaan myöntänyt sen oikeaksi kuin myös, KO:n Heinäsen myönnytyksen perusteella hyväksyttyä Eriika Lepolan kanteen ja KO:n päätöksen, Heinäsen siihen tyydyttyä ja laiminlyötyä jutun päättymisestä ilmoittaa Heikki Siimon Lepolan mainitulle asiamiehelle, päästyä lainvoimaiseksi, Eriika Lepolan asiamiehen kanssa viimemainitulle Kansallis-OsakePankista nostanut kaikkiaan 61,414 markkaa 18 penniä. Tämän vuoksi ja kun edelläkerrottu ulkomaalaisen tuomioistuimen antama päätös kesäkuun 9 p:ltä 1926 ei perustanut Eriika Lepolalle Suomessa mitään oikeutta kysymyksessäolevien varojen hänen omakseen saantiin eikä jutussa liioin oltu tehty uskottavaksi Eriika Lepolalla muullakaan perusteella olleen oikeutta samojen varojen saamiseen sekä Heinänen, joka ei ollut edes väittänyt perustaneensa kerrottua Heikki Siimon Lepolan puolesta annettujen toimintaohjeitten vastaista menettelyänsä asianymmärtävän henkilön neuvoon, siis oli uskotunmiehen toimessaan tahallansa matkaan saattanut Heikki Siimon Lepolalle vahinkoa, HO, kumoten KO:n päätöksen, rikoslain 38 luvun 1 §:n nojalla tuomitsi Väinö Iivari Heinäsen epärehellisyydestä 50 päiväsakkoa vastaavaan 1,000 markan sakkoon sekä velvoitti Heinäsen Heikki Siimon Lepolalle korvaamaan tälle aiheuttamansa vahingon 61,414 markkaa 18 penniä 5 prosentin korkoineen kesäkuun 8 p:stä 1927 sekä Heikki Siimon Lepolalle hyvittämään hänellä KO:ssa olleet oikeudenkäyntikustannukset. KKO p. harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n päätöksen, vahvistaa KO:n päätöksen muutoin paitsi että Heinäsen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta asian laatuun nähden hylättiin.