KKO 1934 II 119. Entinen talollinen Urho Matti Rinta-Hiiro, alaikäisen poikansa Matti Albert Rinta-Hiiron holhoojana; ulosmittaus; ulosotonhaltija on määrätty ryhtymään toimenpiteisiin uskotun miehen määräämiseksi alaikäiselle. Sittenkuin talollisten Matti Mäki-Maunuksen, Kustaa Keski-Maunuksen, Maria Ala-Maunuksen, Nestori Hiiron, Juho Haapalan, Herman Ala-Maunuksen ja Kustaa Hiironniemen saatavista oli 13/4 1933 Urho Matti Rinta-Hiirolta tämän omaisuutena ulosmitattu muiden muassa 4 lehmää, 2 hevosta, 4 lammasta, 1/8 osa puimakoneesta, 1/4 osa perunannostokoneesta, 2 auraa, 4 äestä, 3 työkärryt, 2 paria parirekiä, 2 pitkää rekeä, 3 savirekeä, hevosharava, niittokone, vältti, vene, sahrat, puhelin osakkeineen ja ompelukone, Urho Matti Rinta-Hiiro, holhojantoimessaan, oli Vaasan 1. Mh:lle annetussa valituskirjassa vaatinut, että, koska lueteltu irtaimisto kahden, talollisten Juho Seppä-Lassilan ja Matti Haapa-ahon 10/11 1932 allekirjoittaman luovutuskirjan perusteella kuului Matti Albert Rinta-Hiirolle ja hänen täysi-ikäiselle veljelleen Juho Ilmari Rinta-Hiirolle yhteisesti, ulosmittaus Matti Albert Rinta-Hiiron oikeutta loukkaavana kumottaisiin. Mh 14/6 1933 mainitseminsa perustein hylkäsi valituksen. Vaasan HO 19/10 1933: koska Urho Matti Rinta-Hiiro oli antanut velkasitoumuksen ylläsanotuilla luovutuskirjoina ostetuksi väittämänsä omaisuuden hinnasta, eikä Matti Albert Rinta-Hiiro niin ollen ollut saanut tuota omaisuutta omalla työllään tai omalla työllään hankkimansa omaisuuden sijaan, sen tähden ja kun Urho Matti Rinta-Hiiro vastoin holhouslain 40 §:n säännöstä ei ollut ollut oikeutettu ilman holhouslautakunnan lupaa menemään velkasitoumukseen Matti Albert Rinta-Hiiron puolesta ja kysymyksessäolevat luovutuskirjat, joihin ei ollut väitettykään myöhemmin hankitun holhouslautakunnan hyväksymistä, siis holhouslain 41 §:n mukaan olivat mitättömät, HO jätti asian Mh:n päätöksen lopputuloksen varaan sekä velvoitti Urho Matti Rinta-Hiiron korvaamaan Matti Mäki-Maunuksen ja hänen asiakumppaniensa yhteisestä kappaleesta HO:n päätöstä menevän leimamaksun 160 markkaa. KKO p: koska Matti Albert Rinta-Hiiron etu asiassa oli ristiriidassa Urho Matti Rinta-Hiiron edun kanssa, eikä Mh:n sen vuoksi olisi pitänyt ratkaista asiaa ennenkuin uskottu mies oli määrätty siinä valvomaan Matti Albert Rinta-Hiiron oikeutta, niin KKO harkitsi lailliseksi, kumoten HO:n ja Mh:n päätökset, palauttaa asian Mh:lle, jonka tuli ottaa se uudestansa käsiteltäväkseen ja, sittenkuin tuollainen uskottu mies oli Mh:n toimenpiteestä tullut Matti Albert Rinta-Hiirolle määrätyksi ja hänelle varattu tilaisuus vaatimuksensa tekemiseen asiassa, siinä edelleen menetellä lain mukaan.