KKO 1939 II 313

 Tämä painike vie aloitussivulle

 Aloitussivu
Ylös

KKO 1939 II 313. Annettu 8.6.1939. Talollinen Matti Riikonen -- talollinen Eemil Riikonen; kiinteistön lahjakirjan mitättömäksi julistaminen sillä perusteella, että lahjansaaja lahjakirjaa tehtäessä oli ollut alaikäinen ja vailla laillista edunvalvojaa; kanne hylätty, koska lahjansaaja oli täysi-ikäiseksi tultuaan hyväksynyt lahjoituksen ja saanut tilan hallintaansa. Räisälän KO:ssa Matti Riikonen oli kertonut, että sittenkun hän ja hänen vaimonsa Eeva Riikonen olivat 22/12 1922 allekirjoittamassaan asiakirjassa lausuneet lahjoittavansa Räisälän pitäjän Tiurin kylässä omistamansa Sointulan tilan RN:o 147 irtaimistoineen 21/5 1905 syntyneelle ja niin muodoin silloin vielä alaikäiselle pojalleen Eemil Riikoselle, niin oli tämä, vaikka Matti ja Eeva Riikosen tarkoituksena oli ollut että Eemil Riikonen vasta heidän kuolemansa jälkeen saisi tuon omaisuuden omakseen ja hallintaansa, Eeva Riikosen 11/9 1936 kuoltua ottanut tilan irtaimistoineen hallintaansa ja kieltäytynyt luovuttamasta niitä Eeva Riikosen jälkeen toimitettavaan pesänositukseen ja perinnönjakoon. Tämän vuoksi ja kun mainitun asiakirjan antamisella ei ollut aikaansaatu pätevää lahjoitusta, syystä ettei uskottua miestä ollut määrätty Eemil Riikosen puolesta hyväksymään lahjakirjaa ja ottamaan lahjaa vastaan, Matti Riikonen oli vaatinut puheena olevan asiakirjan julistamista mitättömäksi ja Eemil Riikosen velvoittamista luovuttamaan kysymyksessä oleva tila irtaimistoineen sellaiseen lailliseen jakoon, että Matti Riikoselle niistä kuuluva osuus tuli erotetuksi ja hänelle luovutetuksi. KO p. 5/10 1937 mainitseminsa perustein hylkäsi kanteen. Viipurin HO t. 1/12 1938: koska Matti ja Eeva Riikonen olivat edellä mainitulla 22/12 1922 allekirjoittamallaan lahjakirjalla luovuttaneet puheena olevan kiinteistön irtaimistoineen Eemil Riikoselle ja tämä, joka silloin vielä tosin oli ollut alaikäinen ja vailla laillista edunvalvojaa,

oli täysi-ikäiseksi tultuaan hyväksynyt lahjoituksen sekä saanut lahjoitetun omaisuuden hallintaansa, sen tähden ja kun lahjoitus siten oli käynyt lopulliseksi, HO jätti pysyväksi KO:n päätöksen lopputuloksen. KKO t: ei muutosta.