KKO 1939 II 540

 Tämä painike vie aloitussivulle

 Aloitussivu
Ylös

KKO 1939 II 540. Itsellinen Anna Kiiski ja työmiehenleski Katri Paakkönen -- talolliset Matti ja Jooseppi Mustajärvi, viimeksi mainittu alaikäisen poikansa Toivo Mustajärven holhoojana; kahdelle henkilölle myydyn tilan kaupan mitättömäksi julistaminen; koska toisella ostajalla, joka oli ollut alaikäinen, ei ollut ollut kaupassa laillista edunvalvojaa eikä sillä seikalla, että asianomainen holhouslautakunta oli myyjän kuoltua alaikäisen ostajan kohdalta antanut suostumuksensa kauppaan, saattanut olla sitä merkitystä, että kaupan sen perusteella olisi katsottava käyneen päteväksi. niin kanne hyväksyttiin siten, että kauppa julistettiin mitättömäksi, mikäli se koski mainitun alaikäisen ostamaksi osuudeksi katsottavaa puolta tilasta. Anna Kiiski j a Katri Pääkkönen olivat Uukuniemen KO:ssa lausuneet, että heidän 12/11 1937 kuollut serkkunsa talollinen Esaias Kuutti, jonka lähimpiä perillisiä he olivat, oli kauppakirjalla ja kauppavälikirjalla toukokuun 20 p:ltä 1937, jotka julkinen kaupanvahvistaja todistajineen oli saman toukokuun 26 p:nä todistanut oikeiksi, myynyt Uukuniemen pitäjän Mensuvaaran kylässä omistamansa Välimaan tilan R.N:o 421 Matti ja Toivo Mustajärvelle 90,000 markan hinnasta, joka kuittautui Esaias Kuutille ja Anna Kiiskille sekä kahdelle muulle henkilölle tehtäviä eläkesuorituksia vastaan, kuin myös että Matti ja Toivo Mustajärvi olivat 13/9 1937 tuon kaupan nojalla saaneet lainhuudon Välimaan tilaan. Mutta koska Toivo Mustajärvi, joka oli syntynyt 24/12 1919, oli kaupan tehdessään ollut alaikäinen eikä niin ollen ollut voinut pätevästi kauppaa päättää, sekä Matti ja Toivo Mustajärvi olivat kaupassa käyttäneet hyväkseen tällöin jo vanhuudenheikon Esaias Kuutin ymmärtämättömyyttä ja itselleen edustaneet aineellista etua, joka oli ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mihin he olivat sitoutuneet, Anna Kiiski ja Katri Pääkkönen olivat vaatineet mainitun kaupan ja sen nojalla annetun lainhuudon julistamista mitättömäksi. Matti ja Jooseppi Mustajärven, viimeksi mainitun holhoojantoimessaan, vastustettua kannetta ja Matti Mustajärven huomautettua, että kauppa ainakin hänen kohdaltaan oli jätettävä voimaan, KO p. 6/9 1938 mainitseminsa perustein julisti riidanalaiset kaupan ja lainhuudon mitättömiksi, mutta asian laatuun. katsoen määräsi, että Anna Kiiski ja Katri Pääkkönen saivat pitää juttukulunsa omana vahinkonaan. Viipurin HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, Anna Kiiski ja Katri Pääkkönen oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevalta osalta, t. 5/4 1939 jutun ratkaisi; ja koska Jooseppi Mustajärven oli näytetty olleen mukana puheeksi tullutta kauppaa tehtäessä ja siinä valvoneen alaikäisen Toivo Mustajärven etua sekä jälkeenpäin hankkineen kaupalle asianomaisen holhouslautakunnan hyväksymisen, sen tähden ja kun Anna Kiiski ja Katri Pääkkönen eivät olleet näyttäneet Matti ja Toivo Mustajärven käyttäneen kaupassa hyväkseen Esaias Kuutin ymmärtämättömyyttä, HO, kumoten KO:n päätöksen, hylkäsi kanteen. KKO (oikeusneuvokset Neovius, Petäys, Piipponen ja Hakulinen) t. havaitsi selvitetyksi, että Toivo Mustajärvi asianomaisen julkisen kaupanvahvistajan todistaessa oikeiksi kysymyksessä olevat kauppakirjan ja kauppavälikirjan oli ollut alaikäinen sekä ettei hänellä tässä tilaisuudessa ollut ollut laillista edunvalvojaa, sen vuoksi ja kun niin ollen laillista kauppaa ei ollut tällöin voinut syntyä eikä sillä seikalla, että asianomainen holhouslautakunta oli Esaias Kuutin kuoltua Toivo Mustajärven kohdalta 4/4 1938 antanut suostumuksensa puheenaolevaan kauppaan, saattanut olla sitä merkitystä, että kaupan sen perusteella olisi katsottava käyneen päteväksi, KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja muuttaen KO:n päätöstä, hyväksyä kanteen siten että, samalla kuin kanne muutoin hylättiin, riidanalainen kauppa ja lainhuuto julistettiin mitättömiksi, mikäli ne koskivat Toivo Mustajärven ostamaksi osuudeksi katsottavaa puolta puheenaolevasta Välimaan tilasta. Asian laatuun katsoen saivat Anna Kiiski j a Katri Pääkkönen kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan. (Oikeusneuvos Lyytikäinen lausui: "Olen muutoin samaa mieltä kuin KKO:n enemmistö paitsi että julistan riidanalaisen kaupan kokonaisuudessaan ja sen nojalla myönnetyn lainhuudon mitättömiksi.")