Työmies Albin Soinoja oli Artjärven KO:ssa lausunut, että talollisenleski Helmi Soinoja oli omasta puolestaan ja alaikäisten lastensa Heikki Juhani, Ritva Helena, Seppo Antero ja Pertti Olavi Soinojan holhoojana 15/12 1946 laaditulla kauppakirjalla myynyt Albin Soinojalle Artjärven pitäjän Ratulan kylässä yhdessä lastensa kanssa omistamastaan Soinojan tilasta RN:o 1⁹¹ noin 1.25 hehtaarin suuruisen määräalan ja että Albin Soinoja, joka kauppaehtojen mukaan oli saanut maa-alueen heti haltuunsa, oli sittemmin ryhtynyt rakentamaan sille asuinrakennusta, mutta että KO, jolta Helmi Soinoja oli vasta sen jälkeen hakenut lupaa kauppaan, mikäli se koski alaikäisille kuuluvaa osuutta kiinteistöstä, ei ollut kauppaa hyväksynyt. Koska kauppa näin ollen oli rauennut ja Albin Soinoja oli rakennustyön ja -aineiden hukkaan menon johdosta kärsinyt 154,800 markan määräisen vahingon, josta Helmi Soinoja oli vastuussa, Albin Soinoja oli vaatinut, että Helmi Soinoja velvoitettaisiin suorittamaan hänelle mainittu määrä korkoineen.--Helmi Soinoja, omasta puolestaan ja sanotussa holhoojantoimessaan, oli Albin Soinojalle toimituttamansa vastahaasteen nojalla puolestaan vaatinut, että koska Albin Soinoja oli puheena olevan kauppakirjan perusteella ottanut kysymyksessä olevan määräalan hallintaansa, vaikka oikeuden lupa kauppaan oli puuttunut, ja hakkauttanut alueelta puntavaraa 700 kuutiojalkaa, Albin Soinoja velvoitettaisiin suorittamaan Helmi Soinojalle ja hänen sanotuille lapsilleen korvaukseksi alueen käytöstä kahden vuoden ajalta 6,000 markan mukaan vuodelta 12,000 markkaa ja puutavarasta 85 markan mukaan kuutiojalalta 59,500 markkaa eli yhteensä 71,500 markkaa laillisine korkoineen, jota paitsi Helmi Soinoja oli pyytänyt korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Sitten kun Helmi ja Albin Soinojaa oli kuultu toistensa kanteista sekä mainittujen alaikäisten lasten apuholhooja talollinen Erkki Ahtila myös oli käyttänyt jutussa puhevaltaa, KO p. 27/8 1951 lausui selvitetyksi, että Helmi Soinoja oli omasta puolestaan ja sanottujen lastensa holhoojana edellä mainitulla kauppakirjalla myynyt Albin Soinojalle puheena olevan määräalan ja hakenut tähän kauppaan oikeuden lupaa vasta 17/1 1950, jolloin KO kuitenkin oli sittemmin lainvoiman saaneella päätöksellään hylännyt hakemuksen, ja että Albin Soinoja oli ennen viimeksi mainittua päivää alkanut rakentaa asuinrakennusta tuolle kaupanteosta lähtien hänen hallinnassaan olleelle alueelle käyttäen tämän rakennuksen perustukseen ja sokkeliin työtä ja rakennusaineita ainakin 154,800 markan arvosta, kuin myös, että rakennusaineisiin oli sisältynyt mainitulta alueelta otettua puutavaraa 8,278 markan arvosta. Sen vuoksi ja kun ei ollut väitettykään, että Helmi Soinoja, joka ilmeisesti oli ollut tietoinen Albin Soinojan rakennuspuuhista, olisi kieltänyt viimeksi mainittua rakentamasta, eikä Albin Soinoja ollut velvollinen maksamaan korvausta hyvässä uskossa hallitsemansa alueen käytöstä, KO, hyläten Helmi Soinojan kanteen enemmälti, velvoitti Helmi Soinojan suorittamaan Albin Soinojalle korvaukseksi hukkaanmenneistä työstä ja rakennusaineista 154,800 markkaa, sanotusta määrästä kuitenkin vähentäen Albin Soinojan Helmi Soinojalle hänen mainitulta alueelta ottamastaan puntavarasta maksettavaksi määrätyn korvauksen 8,278 markkaa, joten Helmi Soinojan oli suoritettava Albin Soinojalle 146,522 markkaa 5 prosentin korkoineen Helmi Soinojaa vastaan otetun haasteen tiedoksiantopäivästä 22/1 p:stä 1951. Turun HO, jossa Helmi Soinoja omasta puolestaan ja sanotussa holhoojantoimessaan sekä Erkki Ahtila hakivat muutosta, t. 7/11 1952 jätti KO:n päätöksen voimaan muutoin paitsi että Albin Soinoja velvoitettiin suorittamaan KO:n päätöksessä mainittu 8,278 markan korvaus Helmi Soinojalle ja hänen edellä mainituille lapsilleen, joten Helmi Soinojan oli maksettava Albin Soinojalle sanotussa päätöksessä mainittu 154,800 markan korvaus. Helmi Soinoja omasta puolestaan ja sanotussa holhoojantoimessaan sekä Erkki Ahtila hakivat muutosta. KKO t: koska Helmi Soinoja päätettyään puheena olevan kaupan jo 15/12 1946 oli hakenut KO:lta kaupan hyväksymistä vasta 17/1 1950 ja tästä hänen viivyttelystään, johon ei ollut ollut pätevää aihetta, oli katsottava johtuneen, ettei KO, hintatason tällä välin kohottua, ollut hyväksynyt kauppaa, sen vuoksi ja kun Albin Soinojalla kysymyksessä olevan kaupan ehtojen mukaan oli ollut oikeus saada myyty määräala haltuunsa heti ja siis jo ennen kuin KO oli kaupan hyväksynyt eikä hän näin ollen ollut pitänyt aluetta oikeudettomasti hallussaan, KKO näillä ja alempien oikeuksien muutoin mainitsemilla perusteilla harkitsi oikeaksi jättää HO:n tuomion lopputuloksen pysyväksi.