KKO 1964 II 25

 Tämä painike vie aloitussivulle

 Aloitussivu
Ylös

KKO 1964 II 25. Annettu 6.3.1964. Kun holhooja pyytäessään oikeudelta uskotun miehen määräämistä kauppaa varten, jolla hän aikoi ostaa itselleen holhottinsa omistaman kiinteistöosuuden, ei ollut esittänyt holhotin edun mukaista hyväksyttävää perustetta, hakemus hylättiin. (565)

Talollinen Urho Aarre Jordan Väänänen alaikäisen poikansa Juhani Jordan Väänäsen holhoojana oli Kuopion KO:teen annetussa kirjoituksessa ilmoittanut, että hän aikoi ostaa 23/6 1948 syntyneeltä Juhani Jordan Väänäseltä tämän omistaman 1/3 osan Kuopion maalaiskunnan Kehvon kylässä sijaitsevasta Haapalahti nimisestä yli 300 hehtaarin suuruisesta tilasta, josta hän jo ennestään omisti 2/3 osaa, ja siihen nähden, että hänen ja Juhani Jordan Väänäsen edut olivat ristiriidassa keskenään ja ettei hän aiotussa kaupassa voinut viimeksi mainitun holhoojana tämän puolesta myyjänä päättää kauppaa, pyytänyt, että Juhani Jordan Väänäselle määrättäisiin kaupan johon oli tarkoitettu sisältymään myös irtaimistoa, päättämistä varten uskottu mies ja että tähän toimeen määrättäisiin verojohtaja Mikko Iivari Suosalmi, joka oli antanut siihen kirjallisen suostumuksensa.

KO, jolle Urho Aarre Jordan Väänänen oli esittänyt Kuopion maalaiskunnan holhouslautakunnan hänen pyynnöstään asiasta antaman kirjallisen lausunnon, p. 2/10 1963, koska kysymyksessä olevaan kaupantekoon ryhtymiselle, jossa holhooja aikoi ostaa itselleen holhottinsa huomattavan arvokkaan kiinteän omaisuuden, ei ollut ilmoitettu mitään holhotin edun mukaista hyväksyttävää perustetta eikä pyydettyyn uskotun miehen määräämiseen niin ollen ollut aihetta, hylkäsi hakemuksen.

Itä-Suomen HO, jossa Urho Aarre Jordan Väänänen haki muutosta, p. 17/12 1963 jätti asian KO:n päätöksen varaan.

Urho Aarre Jordan Väänänen anoi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa saada hakea muutosta HO:n päätökseen.

(Presidentti Piipponen sekä oikeusneuvokset Enäjärvi, Seppälä, Leivonen ja Palme) p. katsoi, ettei ollut syytä suostua anomukseen. HO:n päätös jäi siis pysyväksi.