KKO 1966 II 111. Annettu 27.10.1966. Kun holhoustoimi oli jaettu siten, että alaikäisen äidille oli jätetty alaikäisen kasvatus ja hoito sekä toiselle holhoojalle yksin uskottu huolehtiminen taloudellisista asioista, ei äidillä ollut oikeutta käyttää puhevaltaa alaikäistä vastaan ajetussa velkomisjutussa.

Liikesuhteen päätyttyä laaditun tiliotteen osoittamalle tilivelalle oli maksettava korkoa, kun erityisestä viivästyskorosta ei ollut sovittu, saman perusteen mukaan kuin tileihin sisältyville maksuerille liikesuhteen kestäessä. (62 RD 1965)

Kauppa-Osakeyhtiö J. Hallenberg oli toimitusjohtajanleskelle Lydia Sofia Bergmanille, omasta puolestaan ja 19/8 1944 syntyneen tyttärensä Marita Lyydia Kristina Bergmanin holhoojana, sekä lainopin kandidaatille Heimo Kekille, Marita Lyydia Kristina Bergmanin toisena holhoojana, toimituttamiensa haasteiden nojalla Helsingin KO:ssa lausunut, että Marita Lyydia Kristina Bergmanin omistama, toiminimellä E. E. Bergman Helsingin maalaiskunnassa harjoitettu liike oli sen ja yhtiön välisen 30/6 1961 päättyneen liikesuhteen perusteella yhtiölle velkaa 1/1 1962 päivätyn tiliotteen mukaan 2 240 738 vanhaa markkaa, mihin määrään sisältyi vuodelta 1961 laskettu 9 prosentin korko 263 510 markkaa, ja että tuota velkaa oli sittemmin lyhennetty vain 20/6 1962 tapahtuneella 86 949 markan suorituksella. Yhtiö oli sen vuoksi vaatinut, että Lydia Sofia Bergman, jonka myös oli katsottava olevan vastuussa kysymyksessä olevasta velasta, ja Marita Lyydia Kristina Bergman yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin suorittamaan sille mainittuja 2 240 738 vanhaa markkaa vastaavat 22 407 nykymarkkaa 38 penniä sovittuine 9 prosentin korkoineen 1/1 p:stä 1962, josta oli kuitenkin vähennettävä sanottuja 86 949 vanhaa markkaa vastaavat 869 nykymarkkaa 49 penniä, sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Lydia Sofia Bergmanin vastustettua kannetta 1 977 228 vanhaa markkaa vastaavia 19 772 nykymarkkaa 28 penniä ylittävältä sekä sovituksi ilmoitettua korkoa koskevalta osalta KO p. 19/3 1963 lausui selvitetyksi, että Marita Lyydia Kristina Bergmanin omistama edellä mainittu liike oli lopetettuaan 30/6 1961 toimintansa jäänyt yhtiölle velkaa 1 977 228 vanhaa markkaa, mutta jääneen näyttämättä, että sanotun liikkeen puolesta olisi sitouduttu suorittamaan tuosta velasta korkoa. Sen vuoksi KO, hyläten kanteen muutoin, velvoitti Lydia Sofia Bergmanin, joka oli myöntänyt ottaneensa henkilökohtaisesti vastatakseen mainitusta velasta, ja Marita Lyydia Kristina Bergmanin yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle 19 772 nykymarkkaa 28 penniä 6 prosentin korkoineen haastepäivästä 4/9 1962, siitä kuitenkin vahennettynä 20/6 1962 maksetut 869 nykymarkkaa 49 penniä, sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 400 nykymarkkaa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi Kauppa-Osakeyhtiö J. Hallenberg saattoi jutun, t. 9/12 1964 jätti asian KO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että, koska oli selvitetty, että edellä mainitun toiminimellä E. E. Bergman harjoitetun liikkeen ja yhtiön välisen liikesuhteen aikana oli tileihin sisältyneille maksuerille sovittu laskettavaksi 8 prosentin korko, ja tilisuhteen osoittaman saldon oli katsottava erääntyneen liikesuhteen päättyessä ja kun viimeksi mainitusta ajankohdasta oli suoritettava korkoa saman perusteen mukaan kuin tilisuhteen aikanakin, Lydia Sofia ja Marita Lyydia Kristina Bergman velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle maksettavaksi tuomitulle mnärälle KO:n määräämän koron asemesta 8 prosentin korko 30/6 p:stä 1961.

Lydia Sofia Bergman, omasta puolestaan ja Marita Lyydia Kristina Bergmanin holhoojana, pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Kauppa-Osakeyhtiö J. Hallenberg vastasi hakemukseen.