KKO 1971 I 3

 Tämä painike vie aloitussivulle

 Aloitussivu
Ylös

KKO 1968 II 90. Annettu 19.11.1968. A oli allekirjoittamallaan valtakirjalla oikeuttanut B:n nostamaan varoja talletustililtään ja jakamaan ne valtakirjassa määrätyille henkilöille. Vaikka A:n ei ollut näytetty olleen vailla oikeustoimikelpoisuutta, valtakirja on sittemmin kuolleen A:n perillisten kanteesta OikTL 33 §:n nojalla julistettu pätemättömäksi koska A:n kasityskyky oli ollut korkean iän ja sairauden vuoksi siinä määrin heikentynyt, ettei hän ollut ymmärtänyt valtakirjan merkitystä, mistä seikasta valtuutukseen vedonneet B ja C, joille valtakirjassa oli myös määrätty annettavaksi varoja, olivat olleet tietoisia.(120 RD 1968)

Tilallinen Hilja Lapinmäki, konstaapelinleski Selma Nieminen liikkeenharjoittajat Maire ja Olga Lapinmäki sekä maanviljelijänvaimo Vieno Takala olivat Jämsän KO:ssa lausuneet, että heidän 24/11 1965 lapsettomana kuollut sisarensa tilallisenleski Hilma Lahnajoki, joka tultuaan niin heikoksi ja sairaaksi, ettei hän enää kyennyt asumaan yksin, oli ollut viimeiset neljä ja puoli kuukautta ennen kuolemaansa hoidettavana veljensä maanviljelijä Yrjö Lapinmäen kodissa, oli allekirjoittanut viimeksi mainitun vaimon Anna-Liisa Lapinmäen kirjoittaman 12/10 1965 päivätyn valtakirjan, jonka kaksi henkilöä oli myöhemmin todistanut oikeaksi ja jolla Yrjö Lapinmäki oikeutettiin nostamaan Lahnajoen korkeakorkoisella talletustilillä olleet 43 750 markkaa 36 penniä ja jakamaan tilillä olleet varat siten, että niistä saivat, Selma Nieminen 500 markkaa sekä Hilja, Maire ja Olga Lapinmäki ja Takala kukin 1 000 markkaa sekä Lahnajoen edesmenneen veljen leski, maanviljelijä Rosa Lapinmäki ja Lahnajoen mielisairaan sisaren Alma Valkeajärven lapset, maanviljelijät Lahja Nieminen ja Samuli Valkeajärvi kukin samoin 1 000 markkaa, sekä jakamaan muun osan talletuksesta tasan vaimonsa kanssa. Yrjö Lapinmäki olikin tuon valtakirjan nojalla 30/6 1966 nostanut talletuksen sekä jakanut ja siirtänyt varat valtakirjan osoittamalla tavalla siinä mainittujen henkilöiden tileille. Koska Lahnajoki oli ennen kuolemaansa useissa tilaisuuksissa ilmoittanut, että kaikkien hänen perillistensä tuli saada yhtäläinen osuus hänen omaisuudestaan, ja hän korkean ikänsä ja sairautensa vuoksi oli ollut valtakirjan allekirjoittaessaan oikeustoimikelvoton ja Lahnajoki oli aivan ilmeisesti houkuttelemalla ja käyttäen hyväksi sitä ettei hänellä ollut ollut mitään käsitystä nykymarkan arvosta, petollisesti vietelty allekirjoittamaan mainittu valtakirja, sekä sen ollut katsottava vastanneen Lahnajoen todellista tahtoa ja tarkoitusta, Hilja Laninmäki ja hänen myötäpuolensa olivat vaatineet, että mainittu valtakirja ja sen nojalla tehty varojen siirto julistettaisiin pätemättömiksi ja kysymyksessä olevat varat selitettäisiin Lahnajoen kuolinpesään knuluviksi.

Yrjö ja Anna-Liisa Lapinmäen vastustettua kannetta KO, joka on kuullut jutussa myös Rosa Lapinmäkeä, Alma Valkeajärven holhoojaa, maanviljelijä Helo Hanhijokea, Lahja Niemistä ja Samuli Valkeajärveä ja jossa asianosaiset ja Hanhijoki olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 23/11 1966 lausui jääneen näyttämättä, että Lahnajoki olisi allekirjoittaessaan kysymyksessä olevan valtakirjan ollut oikeustoimikelvoton taikka että hänet olisi erehdytetty valtakirjan sisällön suhteen tai muuten vietelty tai pakotettu se allekirjoittamaan minkä vuoksi KO hylkäsi kanteen sekä velvoitti Hilja Lapinmäen ja hänen myötäpuolensa yhteisvastuullisesti KO:ssa myös kantajina olleitten Lahnajoen edesmenneen veljen lasten, maanviljelijänvaimon Kaija Kotiniityn ja maanviljelijänvaimon Liisa Kankaisen kanssa suorittamaan Hanhijoelle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 20 markkaa, mutta määräsi että Yrjö ja Anna-Liisa Lapinmäki saivat asian laatuun katsoen pitää vahinkonaan heillä jutusta olleet kulut.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset puolin ja toisin saattoivat jutun, t. 29/12 1967 katsoi selvitetyksi, että 9/2 1890 syntynyt Hilma Lahnajoki oli korkean ikänsä ja sairastamansa vaikea-asteisen aivoverisuonten kalkkeutumisen takia ollut kykenemätön oikein ymmärtämään allekirjoittamansa valtakirjan sisältöä ja merkitystä, sekä sen vuoksi, kumoten KO:n päätöksen, julisti mainitun valtakirjan pätemättömäksi ja selitti sen nojalla nostetut varat Lahnajoen kuolinpesään kuuluviksi sekä vapautti Hilja Lapinmäen ja hänen myötäpuolensa suorittamasta Hanhijoelle tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta 20 markkaa, mikä jäi siten Kotiniityn ja Kankaisen yhteisvastuullisesti maksettavaksi. Asian laatuun katsoen Hilja Lapinmäki ja hänen myötäpuolensa saivat kuitenkin pitää olkeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Yrjö ja Anna-Liisa Lapinmäki pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen. Hilja Lapinmäki ja hänen myötäpuolensa vastasivat hakemukseen.

KKO (oikeusneuvokset Kekomäki, Schwindt, Hakala, Miettinen ja Halttunen) t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi siinä selvitetyksi, että vaikkakaan Hilma Lahnajoen ei ollut näytetty valtakirjan allekirjoittaessaan olleen oikeustoimikelpoisuutta vailla, hänen käsityskykynsä oli Yrjö ja Anna-Liisa Lapinmäen tieten ollut kysymyksessä olevassa tilaisuudessa HO: n tuomiossa mainituista syistä siinä määrin heikentynyt, ettei hän ollut kyennyt ymmärtämään tuon asiakirjan merkitystä, sen vuoksi ja kun valtakirja siis oli allekirjoitettu sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, KKO harkitsi oikeaksi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 33 §:n nojalla jättää HO:n tuomion lopputuloksen pysyväksi. Yrjö ja Anna-Liisa Lapinmäki velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan Hilja Lapinmäelle ja hänen myötäpuolilleen yhteisesti korvaukseksi heillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 300 markkaa.