KKO 1969 II 39. Annettu 19.3.1969. Kun riita koski asianajajalle holhoustoimen hoitamisesta maksettavaa palkkiota, juttu oli käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa eikä asianajajalain mukaisessa välimiesmenettelyssä. (651/328 VD 1968)

Asianajaja Keijo Kiukkonen oli insinöörinleskelle Anna Bretagille 25/8 1967 toimituttamansa haasteen nojalla Hyvinkään KO:ssa vaatinut että, koska Bretag oli Kiukkosen ollessa Bretagin määrättynä holhoojana 3/3 p:stä 1967 seuranneen toukokuun 2 päivään, jättänyt maksamatta Kiukkoselle sanotusta tehtävästä tulevasta, Suomen Asianajajaliiton vahvistaman palkkiosäännön mukaisesti lasketusta palkkiosta joka oli omaisuuden selvityksen osalta 1 000 markkaa ja holhoustoimen hoidon osalta 400 markkaa eli yhteensä 1 400 markkaa, 663 markkaa 77 penniä, Bretag velvoitettaisiin suorittamaan Kiukkoselle sanottu maksamatta oleva määrä korkoineen.

Bretagille 7/9 1967 määrätty holhooja hovioikeudenauskultantti Timo Raivio, joka holhoojantoimessaan oli oikeudenkäynnissä edustanut Bretagia, oli ennen pääasiaan vastaamista väittänyt, ettei KO ollut toimivaltainen tutkimaan kannetta koska Bretag oli haasteen saatuaan Suomen Asianajajaliitolle lähettämässään kirjelmässä pyytänyt, että liiton hallitus rarkaisisi välimiesmenettelyin sanotun hänen ja liittoon kunluvan Kiukkosen riitakysymyksen, ja asiassa oli siten syntynyt Kinkkosta velvoittava välityssopimus.

KO, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Kinkkonen myös rauenneen maksamismnäräysmenettelyn osalta, p. 12/2 1968, koska kysymyksessä oleva Kiukkosen toimintaan asianajajana liittyvä riitakysymys oli kerrotuin tavoin jätetty Suomen Asianajajaliiton hallituksen ratkaistavaksi eikä KO ollut toimivaltainen sitä tutkimaan, asianajajista 12/12 1958 annetun lain 2 §:n 1 momentin 10 kohdan, oikeusministeriön 24/4 1959 yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta antaman päätöksen 34 §:n sekä välimiesmenettelystä 4/2 1928 annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla jätti kanteen tutkittavaksi ottamatta ja siihen nähden, että Kiukkosen asianajajayhdistyksen jäsenenä olisi ensisijaisesti tullut saattaa kysymyksessä oleva riita-asia välimiesmenettelyin ratkaistavaksi, velvoitti Kiukkosen korvaamaan Bretagin oikeudenkäyntikulut 350 markalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi Kiukkonen saattoi jutun, p. 6/8 1968, koska Kinkkosella, saatuaan tietää Bretagin jättäneen asian Suomen Asianajajaliiton hallituksen ratkaistavaksi välimiesmenettelyin, ei ollut perusteltua aihetta ajaa kannettaan oikeudessa, HO Kiukkosen vastapuolensa oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuuteen nähden tällä ja muutoin KO:n päätöksessä mainituilla perusteilla jätti asian KO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että tuomittu oikeudenkävntikulujen korvaus alennettiin kohtuulliseksi katsottavaan 250 markkaan.

Keijo Kiukkonen pyysi että, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n tutkittavaksi hänelle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla myönnettäisiin lupa hakea muutosta HO:n päätökseen, ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Hakemuksen johdosta Timo Raivio holhoojantoimessaan antoi häneltä pyydetyn vastauksen.