KKO 1980 II 56. Annettu 5.6.1980.

Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen tunnustaneella miehellä oli lapsen isänä oikeus käyttää puhevaltaa lapsen holhousta ja huoltoa koskevassa asiassa. (V 78/1185)

Arto A oli Espoon KO:ssa 24/12 1959 syntynyttä opiskelijaa Mona B:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hänellä ja B:llä oli alkuvuodesta 1975 ollut seurustelu- ja sukupuolisuhde, jonka seurauksena B oli 18/1 1976 synnyttänyt poikalapsen. Arto A:n tunnustettua lapsen sen nimeksi oli tullut Antero A. Kun Arto A ja B eivät olleet avioliitossa, oli lapsen holhoojaksi suoraan lain nojalla tullut tuolloin alaikäisen Mona B:n äiti C, jonka huoltoon ja kasvatettavaksi B oli aikaisemmin vanhempiensa avioeron yhteydessä määrätty. Anteron huolto ja kasvatus oli kuitenkin järjestetty siten, että 9/2 1976 A ja B olivat tehneet elatussopimuksen, jonka mukaan he tulisivat yhdessä huoltamaan ja kasvattamaan Anteroa ja maksaisivat kumpikin elatusapua 250 markkaa kuukaudessa. Sopimuksen allekirjoittamisen aikaan asianosaiset olivat asuneet yhteisessä taloudessa Arto A:n vanhempien kanssa. Yhdessä asuminen ja lapsen yhteishuolto oli jatkunut syyskuun 1976 alkupuolelle, jolloin B oli lapsen kanssa muuttanut isänsä ja tämän vaimon luo. Sen jälkeen Antero oli kuitenkin ollut joitakin aikoja myös Arto A:n ja hänen vanhempiensa luona. Alkuvuodesta 1977 B:n isä ja tämän vaimo olivat useita kertoja ilmoittaneet Arto A:lle ja tämän vanhemmille, ettei Antero saanut riittävää huolenpitoa äidiltään ja että he epäilivät kykenisikö B lainkaan pysyvästi pitämään huolta lapsesta. Ilmoituksilla oli ilmeisesti tarkoitettu sitä, että Arto A ottaisi lapsen uudelleen luokseen mihin järjestelyyn hän ei kuitenkaan ollut saanut B:n eikä tämän holhoojan suostumusta. Huhtikuussa 1977 B:n isä ja tämän vaimo olivat kuitenkin tuoneet Anteron Arto A:n luokse noin kahden viikon lomamatkansa ajaksi ja ilmoittaneet, etteivät he uskaltaneet jättää lasta B:n hoitoon. Tällöin oli käynyt ilmi, että he tosiasiallisesti olivat vastanneet Anteron huollosta koko sen ajan, jonka lapsi oli asunut heidän luonaan. Seuranneessa toukokuussa he olivat jälleen tuoneet Anteron Arto A:lle ja ilmoittaneet, että B oli muuttaessaan asumaan erään ystävättärensä luo jättänyt lapsen huollon. Anteron huolto ja kasvatus oli sen jälkeen ollut Arto A:n vastuulla aina 28/10 1977 saakka, jolloin B, joka ei tänä aikana ollut käynyt lasta tapaamassa tai ottanut yhteyttä lapsen huollon järjestämistä koskevissa asioissa, oli virka-aputoimin hakenut lapsen luokseen. Katsoen, että Anteron holhousta ei voitu pysyvästi jättää B:n vastuulle, koska tätä oli pidettävä kykenemättömänä huolehtimaan holhoojan tehtävistään, Arto A oli vaatinut, että hänet määrättäisiin Anteron holhoojaksi, että B erotettaisiin holhoojantehtävästään ja velvoitettaisiin heti palauttamaan Antero Arto A:n huollettavaksi sekä että B, joka ei ollut suorittanut elatussopimuksessa sovittaja elatusmaksuja niiltä osin kuin Antero oli ollut Arto A:n huollettavana, velvoitettaisiin suorittamaan Arto A:lle erääntyneinä elatusmaksuina yhteensä 925 markkaa.

B:n vastustettua kannetta KO p. 31/1 1978 oli katsonut jääneen näyttämättä, että B Anteron holhoojana olisi laiminlyönyt lapsen holhouksen tai muuten rikkonut velvollisuutensa lasta kohtaan. Sen vuoksi ja katsoen elatusapuvaatimuksen lakiin perustumattomaksi KO oli hylännyt kanteen sekä velvoittanut Arto A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 600 ja jutussa holhoojantoimessaan myös esiintyneen C:n oikeudenkäyntikulut 300 markalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi Arto A oli saattanut jutun, p. 22/8 1978 oli katsonut, ettei Arto A:lla yksistään sen perusteella että hän oli tunnustanut Anteron, ollut puhevaltaa lapsen holhousta ja huoltoa koskevassa asiassa ja ettei hän ollut esittänyt muutakaan lakiin perustuvaa syytä puhevaltansa käyttämiseen oikeudessa. Kun KO:n ei niin ollen olisi tullut ottaa Arto A:n vaatimuksia näiltä osin tutkittavakseen, HO oli poistanut KO:n mainituista vaatimuksista antaman lausunnon ja jättänyt holhousta ja huoltoa tarkoittavat vaatimukset HO:ssa toistettuina tutkittavakseen ottamatta. Mitä sitten tuli Arto A:n vaatimukseen elatusavun suorittamisesta, HO oli, ottaen sanotun riitajuttuna käsiteltävän vaatimuksen valitusasiaan läheisesti liittyvänä tässä yhteydessä tutkittavakseen, katsonut jääneen näyttämättä, että kanteessa mainitussa sopimuksessa, joka oli tehty edellyttäen sopimuskumppanien asuvan yhdessä, olisi tarkoitettu, että B lapsensa huoltajana erillään asumisen aikanakin suorittaisi lasta varten elatusapua Arto A:lle lapsen väliaikaisesti ollessa tämän luona huollettavana. Sen vuoksi ja kun Arto A elatusvelvollisena lapseen nähden ei muutoinkaan ollut esittänyt sellaisia perusteita, joiden nojalla B kohtuudella olisi voitu katsoa velvolliseksi suorittamaan vaadittua elatusapua, HO oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa sitä lopputulosta, johon KO hylätessään Arto A:n elatusapuvaatimuksen ja velvoittaessaan hänet korvaamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut oli päätöksessään johtunut.

Arto A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. B vastasi hakemukseen.