KKO 1982 II 7. Annettu 27.1.1982.

Maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen holhotin avustajaksi voitiin MOL:n perusteella määrätä hänen virkaholhoojansa jolle myös määrättiin palkkio avustajantehtävästään. (1063/81, R 78/109)

A ja B olivat anoneet saada oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla hakea muutosta Helsingin HO:n 30.11.1977 antamaan tuomioon perinnöttömäksi tekemistä koskevassa jutussa, jossa HO:ssa olivat olleet A ja B muutoksenhakijoina sekä Helsingin kaupungin 2. virkaholhooja M C:n holhoojana, vastaajana.

KKO ( oikeusneuvos Heinonen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Aro) p. katsoi, ettei ollut syytä suostua anomukseen. HO:n tuomio jäi siis pysyväksi. Helsingin kaupungin 2. virkaholhoojalle M:lle, jonka Espoon KO myöntäessään C:lle maksuttoman oikeudenkäynnin oli määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen, määrättiin maksettavaksi valtion varoista palkkioksi avustajantehtävästään KKO:ssa 360 markkaa, mikä määrä A ja B velvoitettiin valtiolle korvaamaan.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Oikeusneuvos af Hällström: myönnän muutoksenhakuluvan jutussa.

Mitä tulee C:n avustajalle valtion varoista maksettavaan palkkioon C:n avustamisesta täällä totean, että hänen avustajanaan on toiminut hänen holhoojansa Helsingin kaupungin 2. virkaholhooja M, joka on laatinut vastinekirjelmän ja toimittanut sen tänne. Tämän hän on suorittanut virkatyönään. Virastaan virkaholhooja saa vahvistetun palkan. Sen lisäksi hänellä ei ole oikeutta saada holhoojana suorittamistaan toimenpiteistä palkkaa tai palkkiota muualta. Holhouksen järjestämisestä eräissä tapauksissa annetun lain 11 §:n mukaan holhouslain 49 §:n mukainen holhouksenalaisen varoista holhoojan vaivoja kohtuullisesti vastaava holhouksen laadun mukainen palkkio menee virkaholhoojan ollessa holhoojana kunnalle. Tätä palkkiota vahvistettaessa voidaan ottaa huomioon muun muassa se, että holhooja on toiminut holhouksenalaisen puolesta oikeudenkäynnissä. M ei ole täällä pyytänyt maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan avustajalle valtion varoista tulevaa korvausta, vaikkakin Espoon KO on sanotun lain säännöksiin vedoten määrännyt hänet maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen C:n oikeudenkäyntiavustajaksi jutussa, vaan vaatinut vastapuolen velvoittamista korvaamaan hänelle jutusta täällä olleet kulut. Tällä perusteella katson, että M on edellä mainituista syistä luopunut maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaisesta avustajanpalkkiosta. Sen vuoksi en määrää M:lle valtion varoista palkkiota.