KKO 1982 II 69

 Tämä painike vie aloitussivulle

 Aloitussivu
Ylös

KKO 1982 II 69. Annettu 19.5.1982.

Isyyden vahvistamista koskevassa jutussa, jossa äidin holhottavana olevista alaikäisistä lapsista yksi oli kantajana ja toiset vastaajina, vastaajina olleiden lasten maksuttoman oikeudenkäynnin etuutta harkittaessa ei otettu huomioon äidin heihin kohdistuvaa elatusvastuuta. (4849/81; H 81/128)

Vrt. KKO 1980 II 22

Helsingin RO:ssa käsiteltäessä isyyden vahvistamista koskevaa juttua, jossa olivat asianomainen lastenvalvoja C:n puhevallan käyttäjänä kantajana ja S edesmenneen insinöörin A:n oikeudenomistajien, alaikäisten D:n ja E:n uskottuna miehenä vastaajana, lastenvalvoja ja S olivat pyytäneet maksutonta oikeudenkäyntiä, lastenvalvoja C:lle taannehtivasti 5. 6. 1979 lukien ja S D:lle ja E:lle myös taannehtivasti 6. 2.1980 lukien, minkä lisäksi S oli pyytänyt, että hänet määrättäisiin uskotun miehen toimensa ohella D:n ja E:n oikeudenkäyntiavustajaksi.

RO p. 29.4.1980 oli lausunut, ettei C:llä, D:llä ja E:llä tosin ollut itsellään tuloja eikä varoja. Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisen edellytyksiä heidän kohdaltaan harkittaessa oli kuitenkin otettava lukuun se, että heidän äitinsä B oli heihin kohdistuvan elatusvastuunsa perusteella velvollinen heidän puolestaan suorittamaan puheena olevan isyyden vahvistamista koskevan jutun käsittelyn vaatimat menot siltä osin kuin ne kuuluivat C:n, D:n ja E:n maksettaviksi. B, huomioon ottaen hänen tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaan vaikuttavat seikat, vaikeuksitta myös kykeni suorittamaan jutun käsittelyn vaatimat menot. Tämän vuoksi ja kun B:n sanottu velvollisuus maksaa kysymyksessä olevan oikeudenkäynnin vaatimat menot ei ollut riippuvainen siitä, esiintyivätkö hänen alaikäiset lapsensa jutussa kantajina taikka vastaajina, RO oli hylännyt lastenvalvojan ja S:n pyynnöt.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi lastenvalvoja ja S olivat saattaneet asian toistaen RO:ssa esittämänsä pyynnöt, p. 2.12.1980 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan. C ja S uskotun miehen toimessaan oli kumpikin erikseen velvoitettu korvaamaan valtiolle maksutta saamansa RO:n pöytäkirjanotteen lunastusmaksu 73 markkaa 50 pennia.

Pyytäen valituslupaa lastenvalvoja ja S hakivat muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin ja virallinen syyttäjä antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KKO ( oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl ja Hiltunen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Heikkilä) p. tutki asian ja havaitsi asiakirjoista, ettei D:llä ja E:llä itsellään ollut tuloja eikä varoja. Heidän äitinsä B ei ollut jutussa asianosainen. Kun jutussa oli kysymys D:n ja E:n isän A:n toteamisesta myös C:n isäksi, B:n etu oli ristiriidassa D:n ja E:n edun kanssa. D:n ja E:n taloudelliseen asemaan vaikuttavana seikkana ei siten ollut pidettävä B:n heihin kohdistuvaa elatusvastuuta. D ja E eivät näin ollen kyenneet osaksikaan suorittamaan isyyden vahvistamista koskevasta jutusta heille aiheutuvia menoja eivätkä ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan siinä etuaan ja oikeuttaan.

Mainituilla perusteilla KKO harkitsi oikeaksi, muuttaen HO:n päätöstä, maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain säännösten nojalla myöntää D:lle ja E:lle maksuttoman oikeudenkäynnin 6.2.1980 lukien ilman korvausvelvollisuutta valtiolle asian käsittelyn vaatimista menoista, määrätä heidän oikeudenkäyntiavustajakseen S:n ja vapauttaa S:n uskotun miehen toimessaan velvollisuudesta korvata valtiolle RO:n pöytäkirjan lunastusmaksu 73 markkaa 50 penniä. C:tä koskevalta osalta HO:n päätös jäi pysyväksi. Valtion varoista määrättiin maksettavaksi S:lle palkkioksi D:n ja E:n avustamisesta RO:ssa 570, HO:ssa 270 ja KKO:ssa 600 markkaa eli yhteensä 1 440 markkaa. Samoista varoista KKO:n toimesta oli maksettava S:lle myös D:n ja E:n puolesta suoritettua. HO:n päätöksestä perittyä leimamaksua vastaavat 89 markkaa.